Metsän joulu

Oli kylmä talvipäivä lähellä joulua. Tarkemmin joulukuun 22. päivä. Metsässä, jossa eläimet asuivat, oli rauhallista, kunnes orava juoksi paikalle ja huusi: ”Hei kuunnelkaa kaikki tämä on tärkeää!”

Muut eläimet kerääntyivät oravan ympärille. Jopa siilit, käärmeet ja karhuperhe tulivat paikalle. Orava alkoi kertoa, että ihmiset olivat kaataneet erään metsän pienistä kuusista ja vieneet sen kotiinsa. Ja sitten talossansa ne ripustivat siihen kimaltavia esineitä. Hiiri-muori kertoi, että kun oli ollut kotihiiri, hän oli kuullut joulusta. Joulu oli juhla, jota ihmiset viettivät talvella. Jouluun kuului koristeltu kuusi ja lahjat. ”Ja joululaulut”, eräs lintunen tokaisi.

Karhuherra avasi suunsa ja sanoi: ”Olen päättänyt, että vietämme joulujuhlan.” Kaikki olivat innoissaan ja valmistelut alkoivat. Joulukuuseksi valittiin metsän suurin kuusi ja oravat koristelivat sen jääpuikoilla sekä tammenterhoilla, kastanjoilla ja kävyillä. Linnut harjoittelivat lauluja, kuten Kulkuset ja Jouluyö, juhlayö. Ja joka ikinen niin suuri kuin pieni susi tai siili etsi lahjaa muille.

Lopulta oli joulu ja kaikki juhlivat. Linnut lauloivat kaikki joululaulut, mitä olivat kuulleet ja hiiri-muori kertoi lapsille satuja joulupukista. Ja kaikki jakoivat lahjoja. Karhuäiti oli tehnyt herkullisia hunajakaramelleja, joita saivat kaikki syödä. Muutama muuttolintukin pääsi paikalle ja antoi lahjaksi tuliaisia muista maista.

Kun ilta saapui kuningas-hirvi sanoi: ”On aika, että annan teille lahjan.” Tähdet syttyivät ja kuusen latvaan syttyi itse Pohjantähti. Kaikki oli niin kaunista. Juhlat loppuivat vasta aattoaamuna. Eläimet olivat juhlineet liian ajoissa, mutta eivät ne sitä tiedä. Loppu.

Hilma

Kuusi

Siis olipa kellan piikitön joulukuusi.
Se seisoi tolilla kolmatta päivää, eikä kukaan katsonut siihen päinkään.
Oli nimittäin sillä tavalla, että se oli piikitön joulukuusi.
Kukaan ei halunnut sellaista. Sellainen ei sopinut mihinkään kotiin. Ei edes modelniin taloon. Joulukuusikauppiaskin töni sitä mennessään, uhkaili, uhosi ja huusi ”Tulitikkutehtaalle joutaisi koko höskä!”

Piikitön kuusi suli ja suli, toivoi, olisipa minullakin tulkki.

Viimein tuli jouluaatto, joulukuusikauppiaan viimeinen työpäivä.
Se oli paiskinut hommia, se oli läiskinyt ja puskenut, hiki oli loiskunut, kun se oli kuusia myynyt.
Melkein kaikki kuuset oli mennyt kaupaksi. Kyllä kauppias oli lomansa ansainnut.
Kauppias jo pakkaili tavaloitaan, kun sen silmiin sattui se sulkea piikitön kuusi.
— Hemputin himputin homputti! joulukuusikauppias kilosi. —Ihan joulumieli menee, kun sinua katsoo töllöttää.

Silloin tapahtui talinassa käänne. Se oli toiselle hyväksi ja toiselle pahaksi.
Nimittäin taivaasta putosi joku kökkäle. Se kiisi kovaa ja kipeästi joulukuusikauppiaan ohimolle.
— Auuts, se huusi ja unohti joulumielihommelit, himmelit ja muolinsa jouluiset hamemallit, sillä pääsiäismunan kokoinen kuhmu nousi joulukuusikauppiaan otsaan. Pian piipaa-auto paikalle kiilehti ja noukki kuusikauppiaan kyytiinsä.

Siinä seisoi yksin nyt piikitön kuusi.
Aattotaivas tummeni. Valot syttyivät kotien ikkunoihin, seisoivat siellä ne kauniit kuuset.

Sitten kuului haukahdus. Piikitön kuusi vähän pomppasi. Säikähdys.
— Päivää, minä olen kalvaton koila, sanoi kuuselle pikku-hauveli, sitä ulkoilutti pikkuinen tosi kiva hampaaton mummeli.
— Hauska tutustua, minä olen piikitön kuusi.
— Ja mimä omen hampaapom mummemi, sanoi pikku-mummeli.
Hän kaivoi kynttilät kassistaan ja ne kuusen oksille asetteli.
Pallot, tähden ja kultaköynnöksen. Pian ne kaikki kuusta kolisti.

Kalvaton koila ja hampaaton mummo, he istuivat kuusen vielellä.
He juhlivat ja nauloivat niin, olivat asioista samalla mielellä.
— Eivät piikit, hampaat, kalvat ja tulkit ole ollenkaan enää muodissa. Ameliikan kilpikonnatkaan eivät asu enää kuolissa, vaan taloissa modelneissa.

Puluboi

Kuva: Julia